Ajattelin kirjottaa tällasen mitä kuuluu - postauksen kun tää mun blogi möllöttää vieläkin mun tietokoneen työpöydällä. Ajattelin, että en kirjottais lähtöpäivän jälkeen enää, koska tää blogihan oli vaan vaihtovuodesta. Tajusin kuitenkin, että se kokemus jatkuu läpi elämän. Kaikki, mitä sieltä sain käteen, on mulla vieläkin.
Eli tosiaan siitä on nyt kai 2 ½ vuotta aikaa kun tulin takas Suomeen, ja aika nopeesti joutu alottaa arjen. Lähin sillon samana kesänä roadtripille ympäri Eurooppaa ja vietin kesälomaa. Syksyllä alko lukion 2. vuosi ja sen vietin kiireisissä tunnelmissa. Olin töissä kesän ja syksyn, suoritin ajokortin, oli abivuosi, kirjotukset ja valmistuin lukiosta viime keväänä. Olin kesän töissä ja nyt opiskelen draamaa kansanopistossa. Aion hakea mm. Skotlantiin opiskelemaan ens keväänä ja suunnitelmana olis myös muutto.
Kun tulin takas Suomeen, se oli ihan mahtavaa kun näki taas kaikki rakkaat ja pääs takas kotiin. Olo oli kuitenkin yksinäinen, vaikka en ollut yksin. Kaikki oli siirtynyt elämässä eteenpäin ja oli ehkä eri kaveriporukoissa, ihmiset vaikutti erilaisilta, suomalainen asenne ahdisti mua ja kaikki tuntu jännittävältä. Aloin olla varautunut ihmisten kanssa, enkä jotenkin päässyt mukaan juttuihin. Löysin kuitenkin muutamia samaan aikaan vaihdossa olleita, jotka oli ihan yhtä kujalla ku mäki ja elämä helpottu tosi paljon.
Paljon asioita on tapahtunu vaihdossa olon jälkeen ja tää vuosi on ollut hulluin mun elämässä, mutta vaihtovuosi oli myös uskomaton. Aika ehkä kultaa muistot, mutta se oli ehdottomasti yks merkittävimmistä ajanjaksoista mun elämässä. Oon älyttömän onnekas et sain kokea kaiken sen, mutta se vei myös paljon. Oon viettäny aikaa löytääkseen itteni taas, mun identiteetti on muuttunu ja mun käsitys ittestäni on kehittyny. Tekisin asioita erilailla jos nyt lähtisin vaihtoon, aivan varmasti. Haluaisin eri asioita ja ottaisin rennommin.
Toivon, että mun blogissa oon kertonut asioita realistisesti. Luen nyt mun kirjotuksia 2-3 vuoden takaa ja onhan noi aika hulluja :D Muistan, että olin aina niin innoissani kaikesta että tyyliin hakkasin näppäimistöä ku kirjotin. Yritin kuitenkin olla kaunistelematta asioita, kirjotin kaiken mitä mielessä oli.
Kiitos kun luet mun blogia ja mä toivon että tästä on apua jollekin.
Seuraavaan kertaan!
-Emilia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti