Sydänkohtaus lähellä

Mulle on tullu sellanen, että aina ku meen sähköpostiin, tulee sellane apua apua apua fiilis. Se johtuu siitä, että siellä on jossain vaiheessa viesti siitä mihi perheesee mä jenkeissä pääsen. TAI jos tulee mulle kirje AFS:ltä kotii.

Mä menin tänää sähköpostii ja siellä oli viesti AFS Intercultural Programmes lähettäjältä ja mä meinasin kuolla sydärii siinä just. Mut sitte se oliki kutsu ensimmäiseen orientaatioon Helsingin yliopistolle huhtikuussa. Sellane muutaman tunnin pitunen puhumissessio missä on vanhemmat mukana ja siellä kuullaan kokemuksia perheiltä ku lapsi on ollu vaihossa ja kaikkee tällasta.

Kaikki rokotusjutut pitäis olla OK ja se saakelin keuhkokuva otetaa huhtikuussa. Mut sitte ku koulu saadaa tietää, ni sieltä tulee sit viel sen koulun erilliset rokotusvaatimukset. Jää muuten aika viime tinkaan.

Laskeskelin vähäsen tässä taas kuukausia, nii ei kyllä oo paljo enää aikaa. Oisko 5½ kuukautta? Veikkaan about. Luen noita muitten vaihtarien blogeja, nii monet on alottanu kirjottamisen jo samana päivänä ku ne lähetti paperit! Oon erva! (erilainen vaihtari) No mut emmä tiiä mitä järkee siinäkää ois, ku ei tiiä ees onko päässy vaihtoo?

No mutta kuitenkin, kirjotan kyllä seuraavan kerran vasta huhti-toukokuussa, sillon on orientaatio ja toi keuhkojuttu ja toivottavasti siinä huhtikuun maissa sais tietää perheestä ja koulusta. Can't wait.

Ps. Hyvää ystävänpäivää!

Alku: kielitesti, odotus

Hei ihmiset! Vaihtoblogin ajattelin alottaa nytte, ku tapahtuu kaikenlaista :) Toivottavasti tykkäätte!

AFS on mun vaihtotoimisto tai mikskä sitä sanotaa.. No mutta kuitenki, sieltä ei ollu kuulunu yhtäääään mitään tässä varmaan neljään kuukauteen, mutta sitte joku vähä alle kuukaus sitte, sieltä tuli kutsu SLEP testiin (Secondary Level English Proficiency) Helsingin yliopistolle siellä sitte testattii enkun taitoa. 45 minuuttia kuuntelua, 45 minuuttia luetunymmärtämistä ja tunnin essee. Aivan sairasta! Kaikki monivalintakysymyksiä, sellasta 200 kappaletta varmaan :/ Siellä saatiin vihkonen, jossa oli tehtävät ja sitte vastauspaperi. Vihkossa oli kuvia ja kaikenlaista ja piti sitte kuunnella että "mikä näistä vaihtoehdoista sopii parhaiten kuvaan?".
Toinen puolisko vihkosta oli toisenlaisia kuvia ja kaikenlaista, mutta se kysymys LUKI paperissa. Woooou. Se vaikeni koko ajan, lopussa oli sitte melko vaikeita asiatekstejä joita piti täydennellä. Ja lopuks essee, siinä mulla meni 10 minuuttia. :) Vahvuuteni.

Jonkun aikaa sitten tuli viesti AFS:ltä, että kielitestistä oon päässy läpi. Sadan pisteen taulukosta 99+ pistettä! Aivan sairasta, meni kyllä tosi paljon paremmi ku luulin.
No mutta ei siitä sen enempää. Nyt alkaa hirvee odotus mihi osavaltioon ja perheeseen pääsee. Kuulin, että joku AFS vaihtari oli saanu jo tietää kaikki tiedot! Mite voi olla? Mähän olin ehkä eka joka lähetti paperit AFS:lle :D

Nyt sieltä ei oo kuulunu mitää, paperit on jenkeissä ja minä hetkenä hyvänsä sieltä voi tulla ilmotus, että perhe on löytyny. Sieltä tuli sähköpostia vaa rokotuksista, että ne pitää muistaa hoitaa kuntoon. Niissä oli jotain häikkää meillä, mutta nytte pitäis olla kaikki iha kondiksessa. PAITSI, joku tuberkuloosikeuhkoröntgenkuva pitää ottaa. Turhaa.

Oon ihan ylimalttamaton tän asian suhteen. Mulla oli yks vaihe tossa joku muutama kuukausi sitte, että ei tehnyt mieli lähteä vaihtoon ollenkaan, vaikka paperit oli lähteny AFS:lle aikoja sitte. Tuli sellane "eikä, kaverit valmistuu vuotta aikasemmi, mä en osaa enää esim. ruotsia ja matikkaa ku tuun takas, siellä tulee liian ikävä, suomessa tapahtuu kaikkee kivaa sen aikana ku oon siellä..." mut sit se meni ohi ku kuulin että tosi moni lähtee mun koulusta, ja muualtaki vaihtoon! Ja ku kuuntelee vaihtareiden kokemuksia ja lukee blogeja, tietää jotenki mitä odottaa ja kyllä sitä kärryille pääsee sitte ku tulee takas suomeen. Ja sitte ne tyypit, jotka oli sun kavereita enne ku lähit, mutta ei oo enää ku tuut takas, ei oo sun tosikavereita. Oon ottanu tän asenteen.
Nyt alkaa sitte puolen vuoden odotus.